Aivohalvauksen ilmaantuvuus ja riskitekijöiden hallinta

Juhani Sivenius, professori, KYS, neurologian klinikka
ylilääkäri, Suomen aivotutkimus- ja kuntoutuskeskus Neuron

Yleistä sairastuvuudesta

Suomessa sairastuu vuosittain 14 000 henkilöä aivoverenkiertohäiriöön, näistä 10 000 ensimmäistä kertaa. Aivohalvaus on yleisin aikuisiässä vammautumista aiheuttava sairaus Suomessa. Pohjois-Savon alueella sairastuu aivoverenkiertohäiriöön vuosittain noin 700 henkilöä. Näistä runsas 100 kuolee sairauskohtaukseen, 100 jää pysyvästi laitoshoitoon, lisäksi n. 300 kansalaisella on elämisen laatu merkittävästi alentunut haittojen takia. Aivoverenkiertohäiriöiden riski suurenee jyrkästi iän myötä, ja niiden ilmaantuvuus  on yli 75-vuotiailla 100-kertainen 25-34-vuotiaisiin verrattuna. Väestön ikärakenteen vanhetessa aivohalvaukseen sairastuvien lukumäärä olisi siten nopeasti kasvamassa.

Aivohalvauksen sairastuvuus ja kuolleisuus ovat olleet laskussa yli 30 vuotta Suomessa

Suomen Lääkärilehdessä  on  julkaistu  suomalaisten tutkijoiden selvitys aivohalvauksen ilmaantuvuuden ja  kuolleisuuden muutoksesta vv. 1983-1997 välisenä aikana 25-74-vuotiaassa väestössä (Suom Lääkl 2004;59:2683-88). Tutkimus toteutettiin Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin kolmessa kaupungissa ja kolmessa maalaiskunnassa (Kuopio, Iisalmi, Varkaus, Kiuruvesi, Siilinjärvi ja Maaninka) sekä Turun kaupungissa. Väestöpohja Pohjois-Savon alueella oli 87 000, Turussa 106 000. Tutkimusta johti ja tutkimustulokset analysoi Kansanterveyslaitoksen epidemiologian osasto  Helsingissä.

Koko tutkimusväestössä yksi päätuloksista oli aivohalvaukseen sairastuvuuden väheneminen sekä miehillä että naisilla. Keskimäärin sairastuvuus väheni vuosittain 2% miehillä ja 1,7% naisilla. Erityisesti väheni aivoinfarktiin sairastuminen, 2,9% miehillä ja 3,1% naisilla vuosittain.  Aivoverenvuotojen sairastuvuus ei muuttunut. Kuolleisuus laski vuosittain miehillä 3.7% ja naisilla 4.1%/vuosi.

Aivoinfarktiin sairastuvuus väheni Kuopion alueen miehillä 5.2 % ja naisilla 5.2% vuosittain. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kummallakin sukupuolella väheni aivoinfarktiin sairastuvuus 37 % vuodesta 1983 vuoteen 1998. Kuolleisuus väheni Kuopion alueella 49 % miehillä ja 46 % naisilla.

Mistä sairastuvuuden lasku johtuu?

Aivohalvauksen sairastuvuuden vähenemisen syynä on väestön parantunut terveys, mihin liittyy verenpaineen ja kolesterolitason aleneminen sekä tupakoinnin väheneminen miehillä. Sairastumista vähentävät ennaltaehkäisyn keinot ovat olleet tähän saakka ilmeisen tehokkaita.  Kuitenkin nyt tarvitaan vieläkin voimakkaampaa ennalta ehkäisevää hoitoa, kun suuret ikäluokat alkavat tulla riski-ikään.

Verenpaineen ’hoitotaso’

Sydän- ja verisuonisairauksien ennaltaehkäisyn kulmakivi on verenpaineen hyvä hoito. Mikä on verenpaineen oikea taso kullekin? Vanha kansa muistaa säännön: 100 + oma ikä. Huima muutos ajattelussa tapahtui 80-luvun lopulla, kun suosituslukemiksi hyväksyttiin 160/90 iästä riippumatta. Tällä hetkellä yleinen käsitys on pyrkiä paineeseen <140/90. Vaikka näihin lukemiin yltää maassamme vain 1/3 aikuisväestöstä, on totuus, että ideaalinen verenpaine kaiken ikäisillä on 120-130/80-85!.

Verenpaineen keskeinen merkitys riskitekijänä

Ei ole voitu osoittaa, että verenpaineen alenemiseen liittyisi vakavien komplikaatioiden vaara U- tai J-muotoisen käyrän mukaisesti, mistä on aika ajoin varoiteltu. Suurimmista maailmassa tehdyistä verenpaineen lääkehoitotutkimuksista on yksiselitteisesti todettu, että systolisen verenpaineen alentaminen 10 mmHg vähentää aivohalvauksen riskiä 35% (Stroke 2004;35:1024). Tämä riskin väheneminen jatkuu ainakin systolisen paineen lukemaan 115 mmHg saakka. Jo aikaisemmista tutkimuksistahan tiedetään, että diastolisen paineen alentuminen 6 mmHg:lla vähentää aivohalvauksen riskiä n. 40%.

Framingham-tutkimuksessa (N Engl J Med 2001;345: 1291) todettiin korkean normaalin (RR 131-139/85-89) verenpaineen omaavilla kolme kertaa suurempi riski sairastua tai kuolla verisuonitauteihin kuin optimaalisen paineen (<120/80) henkilöillä.

Menneinä vuosina on syyllistetty siihen, että kohonnutta verenpainetta jäätiin seuraamaan, usein pitkiksikin ajoiksi.   Korkean riskin potilailla ja toistetuissa mittauksissa painelukemilla >160/100 aloitetaan hoito viivyttelemättä.  Mikäli painelukemia ei saada alle tason 140/90 elämäntapaohjeilla ja –muutoksilla kahden kuukauden sisällä, kannattaa aloittaa  lääkehoito. Tavoitteena on aina normotensio, vähempään ei saa tyytyä!  

Sivun alkuun